Apua kun on taas jäänyt kokonaan päivittäminen väliin.
Mistäs sitä sitten oikein alkaisi? Erin täytti 5.7. jo 7kk, mihin aika oikein kuluu? Itsekin kesäkuussa synttäreitäni vietin kun 24v tuli mittariin.
Erin oppi tällä viikolla istumaan ilman tukea. :) Ryöminen alkoi myös kunnolla nyt, vauhtia tullut siis enemmän. Kova yritys on myös kontata. Pari kertaa on noussut tukea (äitini) vasten. 4.8 olisi sitten seuraava neuvolakäynti, lääkäri silloin vuorossa. :)
Täällä mun vanhempien luona ollaan nyt oltu, kesällä täällä tarvitaan apua enemmän ja koiratkin nauttii kun saavat olla paljon ulkona. Omassa kämpässä lisäksi ihan järjettömän kuuma kesäisin vaikka ei olekaan patterit päällä ja vaikka ulkona olisi sen just ja just yli +10 lämpöä.
Jossain vaiheessa pitäis alkaa varmaan kolmiota katsomaan niin saisi neidille oman huoneen. Katsoo nyt koska rahatilanne antaa myöden. Okt/rt olis ihanteellisin, mutta kerrostalokin on ok varsinkin sitten kun neiti oppii kävelemään eikä tarvitse vaunujen kanssa kulkea (mahtuu hissiin paremmin koirien ja neidin kanssa).
Jossain vaiheessa pitäis alkaa varmaan kolmiota katsomaan niin saisi neidille oman huoneen. Katsoo nyt koska rahatilanne antaa myöden. Okt/rt olis ihanteellisin, mutta kerrostalokin on ok varsinkin sitten kun neiti oppii kävelemään eikä tarvitse vaunujen kanssa kulkea (mahtuu hissiin paremmin koirien ja neidin kanssa).
Koirarintamalla tuli suuri suru kun meidän vanha neiti, whippet Netta 13½v jouduttiin lopettamaan. Netan yleiskunto oli huono, oksenteli viikonlopun ja ontui pidemmän aikaa, keuhkoja kuunnellessa ei hengitysäänet olleet normaalit. Netta nukkui ikiuneen 6.7.2015 klo 14.20. Ei lähdetty enään avaamaan, syy siis ei ole varma mikä sai kunnon huononemaan. Voi olla että oli jokin syöpä mutta eniten nyt mietinnän jälkeen olen kallistunut siihen että sydämessä olisi jotain. Kuulemma sydän voi saada ontumista aikaan myös, Nettahan ei myöskään enään oikein ulkona viihtynyt eikä saanut enään lopussa hepuleita tai kaivanut kuoppia. Oksensi valkoista vaahtoa ja sydänongelmahan saattaa selittää myös tuon ongelman keuhkoissa.
Tuo maanantai oli elämäni raskain tähän mennessä. Ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin viemään koiran lopetettavaksi. Halusin mennä yksin, menomatkalla itketti. Netta nukkui tyytyväisenä etupenkillä koko matkan, oli kovin väsynyt. Ehkä kaikkein pahin olo tuli kun Netta ei olisi millään halunnut mennä sisälle eläinlääkäriin. Tuntui että petän Netan (ja vielä enemmän tuntui siltä että petin luottamuksen, kun jätin Netan eläinlääkärin pöydälle kun haudankaivaja haki sieltä). Otin paljon kuvia vielä eläinlääkärilläkin. Hetken kokosin itseäni ja mentiin sisälle. Eläinlääkäri tervehti ja haki rauhoittavan takahuoneesta. Kuunteli keuhkot ja selitti koko ajan mitä tekee seuraavaksi, puhuttiin niitä näitä. Ell soitti pieneläinhautausmaan haudankaivajalle ja sopi noudon. Maksoin hautapaikan sillä välin kun Netta yritti sinnitellä kovasti rauhoittavaa vastaan. Lopulta Netta suostui makaamaan, hengitystä oli kamala kuunnella kun selkeästi oli vaikea hengittää. :( Ell sanoikin että selvästi ahdistunutta hengitystä mikä vain vahvisti että keuhkoissa jotain oli. Netta sai loput aineet kanyyliin ja pikkuhiljaa hengitys rauhoittui. Maksoin käynnin ja ell kuunteli vielä sydämen tarkkaan. Totesi että oli sydän pysähtynyt eikä pulssia enään ollut. Koko ajan minä ja ell siliteltiin Nettaa. Kiitin ja lähdin.
Ovesta pääsin ulos kun hanat aukesi, iski lähes hysteria. Ajoin auton läheisen kodinkoneliikkeen pihaan ja itkin jonkin aikaa. Kokosin itseni ja ilmoitin äidille että Netalla on nyt hyvä olla. Kotimatka meni vähän sumussa, kyyneleet meinasi sumentaa näön mutta pakko oli yrittää rauhoittua ja ajaa vain.
Siitä on nyt huomenna 2viikkoa. Netan haudalla ollaan pari kertaa käyty.
Tuo maanantai oli elämäni raskain tähän mennessä. Ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin viemään koiran lopetettavaksi. Halusin mennä yksin, menomatkalla itketti. Netta nukkui tyytyväisenä etupenkillä koko matkan, oli kovin väsynyt. Ehkä kaikkein pahin olo tuli kun Netta ei olisi millään halunnut mennä sisälle eläinlääkäriin. Tuntui että petän Netan (ja vielä enemmän tuntui siltä että petin luottamuksen, kun jätin Netan eläinlääkärin pöydälle kun haudankaivaja haki sieltä). Otin paljon kuvia vielä eläinlääkärilläkin. Hetken kokosin itseäni ja mentiin sisälle. Eläinlääkäri tervehti ja haki rauhoittavan takahuoneesta. Kuunteli keuhkot ja selitti koko ajan mitä tekee seuraavaksi, puhuttiin niitä näitä. Ell soitti pieneläinhautausmaan haudankaivajalle ja sopi noudon. Maksoin hautapaikan sillä välin kun Netta yritti sinnitellä kovasti rauhoittavaa vastaan. Lopulta Netta suostui makaamaan, hengitystä oli kamala kuunnella kun selkeästi oli vaikea hengittää. :( Ell sanoikin että selvästi ahdistunutta hengitystä mikä vain vahvisti että keuhkoissa jotain oli. Netta sai loput aineet kanyyliin ja pikkuhiljaa hengitys rauhoittui. Maksoin käynnin ja ell kuunteli vielä sydämen tarkkaan. Totesi että oli sydän pysähtynyt eikä pulssia enään ollut. Koko ajan minä ja ell siliteltiin Nettaa. Kiitin ja lähdin.
Ovesta pääsin ulos kun hanat aukesi, iski lähes hysteria. Ajoin auton läheisen kodinkoneliikkeen pihaan ja itkin jonkin aikaa. Kokosin itseni ja ilmoitin äidille että Netalla on nyt hyvä olla. Kotimatka meni vähän sumussa, kyyneleet meinasi sumentaa näön mutta pakko oli yrittää rauhoittua ja ajaa vain.
Siitä on nyt huomenna 2viikkoa. Netan haudalla ollaan pari kertaa käyty.
12.7. saatiin hieman piristystä kun kasvattini Spot ja Möhkö saapuivat omistajineen kylään. :) Ohessa jokunen kuva. Kuvat ottanut Möhkön omistaja Ida-Maria.
