Toinen neuvolakäynti

Tänään oli toinen neuvolakäynti. Oli kaikki taas oikein hyvin neidillä :)

Painoa oli tullut hyvin lisää, nyt oli 3885g, pituutta 51,7cm ja päänympärys 36,4cm.

"Painoa tullut hienosti yli 400g 1,5vko aikana. Imetys sujuu, saanut myös lisämaitoa. D-vit. saa. Iho, silmät, suu, napa siistit. Moro ja askellus tulee. Jäntevän ja virkeän oloinen suloinen tyttövauva."

Lara 5v!

Marosnaje Anastasija Ljuba "Lara" 5v <3

 

 

Joulu

Olemme nyt ulkoilleet neidin ja osan koirien kanssa jokusen kerran. Välillä vain ilma sotkenut vähän kun on satanut vettä, tuullut kauheasti tai ollut liikaa pakkasta.

Jouluaatto meni aikalailla pikaisella joulusiivouksella, loppujen koristeiden laittamisella ja vauvan hoitamisella. Veljeni kanssa kävimme hautausmaalla sillä välin kun äitini oli neidin vahtina. Isäni oli joulupukkina kuten jo useana vuonna aikaisemminkin.

Joulua meillä siis vietti minä, äitini, isäni, veljeni ja Erin. Niin ja toki koirat ja muut elukat.
Joulusaunassakin toki tuli käytyä. Syömään saimme ryhtyä heti kun isä tuli kotiin. Ähky taas tuli kuten joka vuosi. ;) Syömisen jälkeen oli vuorossa vielä kahvi ja juustokakku. Sitten lahjojen kimppuun. :) Minä jaoin taas tänä vuonna lahjat.



Olin ihmeissäni kun sain näin paljon lahjoja! Suklaata, tossut, Boum Vanilla lahjapakkaus, Katy Perry lahjapakkaus, kynttilöitä, sukkia, kalenteri, talvikengät (ei kuvassa) ja uusi tietokone.
Paras joululahja oli kyllä tuo rakas prinsessa <3

Neiti saikin paljon lahjoja :) Hirveästi vaatteita, valokuvakehys, Täällä asuu prinsessa - taulu, pussilakanasetti, vaunulelu, avaimenperä, parikoriste-esinettä, kipsi"taulu" setti mihin voi jalanjäljet painaa, ym.

 Vielä jokunen muu kuva meidän joulusta

 

 

 

 

 

 

Neuvolakäynti

Joo en ihan sitten perjantaina kirjoittanutkaan niin kuin piti. :D

Eli tosiaan perjantaina käytiin neidin kanssa neuvolassa. Hienosti oli tyttö kasvanut ja muutenkin oli kaikki hyvin. :) Neuvolatäti kehuskeli että neidillä on sievä pieni napa :D Napa oli siisti. Hieman iho kesii ja hormooninyppyä naamassa, mutta ne kuuluu asiaan. :) Kovin neiti yritti takapäätään ylös kun terkka laittoi mahalleen. Harjoittelija totesi että katsotaan vaan niin kuukauden iässä lähtee konttaamaan. ;)

Niin siis painoa oli reippaasti tullut lisää, 3460g (syntymäpaino 3145g)! Pituutta 50,6cm (syntymäpituus 49cm). Päänympäryksen varmaan oli synnärillä mitattu väärin (32,5cm) koskapa nyt kolmeen kertaan mittasi niin terkka kuin harjoittelijakin ja mitaksi tuli 35cm.

Ulkoilu voidaan kuulemma aloittaa ja kynsiäkin voi alkaa leikkaamaan. Saatiin myös D-vitamiini tipat, Devisol D3 tippoja.

Näin neuvolatäti kirjoitti neuvolakorttiin:

"Paino mennyt hienosti yli syntymäpainon lähes pelkällä rintamaidolla. Iho siisti, pientä hormoninyppyä kasvoilla. D-vit. aloitus. Ulkoilun voi aloittaa. Napa siisti."

Lunta ja kylpypäivä

Tänään oli neidillä kylpypäivä. Minulle ensimmäinen kerta kylvetystä, sairaalassa ollessa kyllä kylvetettiin kaksi kertaa, mutta molemmat kerrat oli teholla ja silloin kun itse osastolla olin. Kylpy sujui yllättävän hyvin, ei oikein neiti tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. :D Katseli kovin saunan ikkunaa kun kylvetin. Kylvyn ja pukemisen jälkeen maistuikin uni hyvin. :)

Otin tänään myös kokeiluun pienemmän rintakumin. Sairaalassa sain L koon käyttööni ja sitä tähän asti kokeillut. Nyt kokeilin S-kokoa ja tuntuu että neiti imee paremmin ja isommalla maltilla sen kanssa. Toiveissa kyllä olisi että vielä saatais kokonaan se pois käytöstä, helpottaisi kummasti imettämisen aloitusta. Mutta kaikki ajallaan. :)

Kylvetyksestä en nyt kuvia ottanut  kun saunassa oli niin hämärää. Mutta laitan tähän nyt muutamia muita kuvia mitä tänään otin.

Me tontut :) Vähän oli tonttulakki neidille iso :D

ilme :D 

Huomenna olisi nyt sitten se neuvola. Siitä lisää huomenna. :)

Meillekin tuli viimein lunta, tosin kuulemma huomenna tulee vettä joten ei pitkä  ilo ole. Joulusta kuitenkin kuulemma pitäisi tulla valkea, sen näkee sitten. Koirat kuitenkin nauttivat täysin rinnoin lumesta. Ohessa jokunen kuva lumiriennoista.

Ado

Kira porttivahtina

Vilma ja Tira

Vilma ja Unna

Lara

Daria

Jouluvalmisteluja ja muuta arkea

On ollut kova yritys saada pikkuhiljaa tehtyä joulua tänne vanhempien luokse. On ollut välillä vain ihan veto pois. Jos hiukankin huonommin nukun yöllä niin tulee vilu, väsymys ja lihassärky pilaamaan koko päivän. Maanantaina osasyyllisenä varmaan oli vielä yöllä ollut migreeni.
Neiti ei valvota juurikaan, 3-4h välein herää syömään mutta muuten nukkuu hyvin. Itse sitten välillä heräilen vajaan tunninkin välein ilman syytä ja sitten onkin koko päivä yhtä sumussa kulkemista.

No olen sentään saanut pestyä ikkunat sisäpuolelta koko kämpästä, kaikki peilit ja vitriinien lasiovet. Joitakin paperisia lumihiutaleitakin olen askarrellut ja laittanut ikkunoihin. Lisäksi jokusia ikkunatarroja liimaillut. Tänään myös askartelin muutamia tonttuja kartongista ja huomenna jatkan vielä. Oviin niitä laitan kunhan saadaan ovet putsattua. Jotenkin niin käsittämätöntä että ensi viikolla on jo jouluaatto.
Lauantaina pitäisi lähteä vanhempien kanssa joululahjaostoksille. Veljeni lupasi hoitaa sen aikaa neitiä niin ei tarvitse lähteä pikkuista rahtaamaan sinne ihmispaljouteen.

Mummu ja pappa osti neidille "Baby's First Christmas 2014"-pallon

Soitin eilen neuvolaankin. Mullahan olis ollu seuraava äitiysneuvola 19. pv mutta vaihtuikin nyt sitten vauvan ekaksi neuvolakäynniksi. :D Neuvolatäti onneksi ymmärsi hyvin tilanteen kun tietää etten ole nyt kotona vaan vanhempieni luona koko joulukuun. Hän kysyikin heti että haluanko mennä sinne vai tehdäänkö kotikäynti. Mieluummin siis menen neuvolaan suoraan. Jännittää eka käynti, vaikkakin tiedän että turhaan.  Mielenkiinnolla odotan onko paino yhtään noussut.
Ja voi sitä huutoa kun joudutaan riisumaan vaatetta. ;)

Neidin kanssa on arki sujunut todella hyvin. Nukkuu pääasiassa sen 3-4h putkeen ja sitten herää itse kun on nälkä. Joskus väli on sen 2h jos on imenyt vähän vähemmän tms. Neiti on edelleen sitä mieltä että vaipan laittaminen ja vaatteiden pukeminen on maailman kamalimpia asioita, sitä huudon määrää! :D Mutta kun olen tuota "maitoräkää" Ainu pikkuniistäjän kanssa ottanut niin silloin leviää vain hymy naamalle. :)
Välillä tulee pienet raivarit kun ei se maito alakaan ihan siitä vaan virtaamaan suuhun kun imemisen aloittaa vaan meneekin hieman aikaa. Mutta hyvin kuitenkin sitten aina rauhoittu imemään. Nyt olen todennut että paras on aloittaa istualtaan (vauva tyynyjen päällä "kainalossa" eli kylkeäni vasten) ja vaikka jatkaa vielä makuuasennossa. Tällöin rauhoittu nopeampaa imemään.

Vanhempien vuokranantajan isäkin lahjoitti pojantyttärensä pieneksi jääneitä vaatteita. :) Erityisesti bodyt "Vaarin Kulta" tekstillä  ja sininen "merimies" mekko oli ihanat. 56 koon bodyt vielä vähän isoja, mutta hihoja kun käärii niin ei haittaa. :)

Itse eilen suihkussa käydessäni nautein kovasti kun ensimmäistä kertaa piiiiiitkästä aikaa laitoin kangashousut missä oli oikein nappi ja vetoketju! :D Pitkään kun oli vain collegehousut käytössä. Vaa'allakin kävin ja siitä mitä viimeksi neuvolassa 4.12. punnittiin, oli paino pudonnut 7-8kg.

Oli lauantaina niin mukava käydä lenkilläkin (minne siis veli mut pakotti ja itse oli lapsenvahtina) kun ei ollut heti kauhea pissahätä kun muutaman metrin käveli ja kun takkikaan ei enään kiristä. Olihan raskausaika toisaalta ihanaa, mutta kyllä nyt nautin tästä ajasta enemmän. ;)
Nyt vaan odotan että saa neidin ottaa vaunuihin mukaan ja lähteä lenkille. Täällä maalla on hyvä testata vaunujen ja koirien kanssa lenkkeilyäkin ennen kuin palaa tuonne kaupungin hälinään. Onneksi mulla on myös kantoliina jos tuntuu ettei vaunujen ja kolmen koiran kanssa suju.

Unna ja Vilma

Koirathan kovin tykkää tuosta tytöstä. Erityisesti Vilma on hyvin huolehtivainen, nukkuihan Vilma loppuajat vallan mun mahani vieressä. :)

On ollut myös ilo huomata että ei neiti ainakaan kovin helpolla mihinkään ääniin herää. Meillähän tää 9 koiran lauma saa välillä aikamoisen metelin aikaan, varsinkin jos lauma alkaa haukkumaan. Tyttöä ei kuitenkaan häiritse se lainkaan. :)

Mielenkiinnolla odotan miten arki lähtee sujumaan sitten kun tyttöjen (Erin + koira kolmikko) kanssa kotiin mennään. :)

Mutta, jos sitä kohta syöttäisi tytsyn ja menisi sitten nukkumaan hetkeksi. :)

♥ Tyttö tuli! ♥

Raskausviikko 37+5

5.12.2014  klo 2.20 meni lapsivesi. Hetken yritin vielä huilata, mutta ravasin jatkuvasti vessassa kun samaan aikaan kuitenkin supistukset valvotti. Äitini kysyi  onko kaikki kunnossa, tyynen rauhallisesti vain tokaisin "Juu on... lapsivesi vaan meni". :D
Söin rahkan, join kahvia ja latasin vielä itselleni puheaikaa sekä katsoin kassin valmiiksi. Soitin synnärille ja kysyin koska kannattais tulla ja sieltä sanottiinkin että vapaasti voi pikkuhilja alkaa tulemaan. Isäni lähti minua kuskaamaan sinne ja matkalla ilmoitin kaverillekin että lähtö tuli. Kännykkä sammuksiin valmiiksi. Lapsen isä (Joonas) odotti sairaalan luona jo meitä.

Noin 5.30 tienoilla olimme synnärillä. Pääsimme sisään ja sain istua keinutuoliin missä kiinnitettiin anturit jotka seurasi vauvan sydänääniä sekä supistuksia, mitattiin kuume ja verenpaine sekä otettiin tiedot ylös. Tämän jälkeen kätilö tutki minut ja totesi että 4-5cm on auki ja vauva todella matalalla. Kävin pesulla ja sen jälkeen siirryimme synnytyssaliin. Kaikki sujui hyvin rauhallisesti ja mieliala oli mukava. Salissa pääsin sänkyyn makuulle ja asennettiin taas nuo sydänäänten ja supistusten seuranta anturit. Minulle lämmitettiin myös kaurapussi auttamaan supistuksissa. Sain mehutiivistettä valmiiksi ja Joonas minulle sitä tekikin ja tarjosi aina kun sitä halusin. Jonkin aikaa pärjäsin supistusten kanssa, mutta lopulta oli pakko pyytää kivunlievitystä. Sain ilokaasun käyttöön ja siitä olikin jonkin aikaa hyötyä kun supistuksia tuli. Ainoastaan inhotti kun hetken aina sen jälkeen oli tokkurainen olo ja kuulosti että äänet tulisi jostain kaukaa, jne.
Jossakin vaiheessa kätilö vaihtui kun ensimmäiseltä kätilöltä loppui työvuoro.

Lopulta kaasukaan ei oikein enään vaikuttanut. Pyysin epiduraalia. Tehtiin tutkimus ja todettiin että kohdunsuu on tarpeeksi auki. Vauvan päähän asennettiin anturi millä sykettä saatiin seurattua. Minulle laitettiin verenpainemittari mikä säännöllisesti mittasi paineita. Kanyyli käteen ja tippa valmiiksi.  Sitten vain odottamaan että anestesialääkäri ehtii tulemaan laittamaan epiduraalin. Kivut oli sietämättömät ja ilokaasusta ei ollut apua. Viimein anestesialääkäri saapui, tuskaa oli siirtyä niin että selkä oli sängynreunalla, sen verran oli kipuja. Selkään laitettiin puudutetta ja sitten alkoi yritys laittaa epiduraali. Supisteli hyvin tiheään ja se vaikeutti paljon. Minulla on myös kuulemma todella tiukat nivelten välit mikä toi omat hankaluutensa. Kerran osui verisuoneen  joten sinne toki ei voinut ainetta ruiskuttaa. Kolme kertaa pistettiin ennen kuin onnistui. Lääkäri onnistui myös pistämään itseään likaisella neulalla eli minusta otettiin vielä verikokeetkin tautipakettia varten.
Kätilökin taas vaihtui kun tämä joutui lähtemään saattamaan toista synnyttäjää (?) TYKSiin. Kolmas kätilö siis hoiti loppuun homman.

Epiduraali alkoi onneksi äkkiä vaikuttamaan, harvakseltaan silti otin ilokaasua edelleen. Supistuksia en tuntenut enään lainkaan. Sitten alkoi paineen tunne ja tuntui että pakko kohta ponnistaa. Kätilö tutki ja totesi että kohdunsuu täysin auki, voin alkaa kylkiasennossa ponnistamaan aina kun siltä tuntuu. Kello oli 10.50.
Kätilö laittoi kaiken valmiiksi ja saapui  myös avustaja sekä kirjuri paikalle. Kello 11.20 aloin puoli-istuvassa asennossa ponnistamaan. Kipu oli melkoinen ja tuntui että voimat loppuu. Onnistuin kätilöäkin tönäisemään jalallani. Valitin etten jaksa, mutta sitkeästi yritin kätilön, avustajan ja Joonaksen tsempatessa. Kello 11.30 homma oli ohi. Pieni prinsessa oli maailmassa. ♥
Sain tytön rinnalleni makaamaan ja oli kyllä uskomatonta, siinä se pieni ihme nyt oli. Loppuaika salissa meni hieman ohi, olin niin haltioissani. Imetys paidan alla, vanhempien kahvi + leivät, pesu, punnittus, jne perus jutut. Itse pääsin pesulle ja Joonas sai vauvan paidan alle ihokontaktiin.

Painoa prinsessalla 3145g ja pituutta 49cm. 
Siirryimme osastolle.

Osastolla alku meni lähinnä toisiamme ihmetellessä. Yritin useampaan kertaan imetystä, mutta se oli hankalaa kun tyttö ei saanut kunnon imuotetta. Hoitaja kävi vähän väliä. Kertaalleen hoitaja otti tytön mukaansa kun hänelle tehtiin rutiinomaiset tarkastukset ja verensokeri mitattiin. Sanoi että noin 5min menee. Aikaa kului enemmän ja viimein hoitaja tuli nyytti sylissään, verensokeri oli 1,9 eli ei muuta kuin lastenosastolle. Kauhunsekaisin tuntein menimme toiseen kerrokseen ja sydän hyppäsi melkein kurkkuun kun menimme sisään ovesta missä luki "Lasten teho-osasto". Tuntui  kamalalta, vasta sain lapsen rinnalleni ja nyt olemme teholla, onko jokin pahasti vialla.


Menimme huoneeseen jossa oli useampikin lämpösänky, kaikenlaisia monitoreja, jne. Lastenlääkäri tuli paikalle ja tutki tytön. Lääkäri huomasi että olin kovin itkuisen oloinen, väitin että väsymyksestä johtuu mutta todellisuudessa olin huolestunut. Tytölle ei sokeritippaa laitettu vaan 2h välein pullosta maitoa. Olimme jonkin aikaa teholla, pääsimme ruokkimaan tyttöä. Olin todella voimaton, mutta illalla vasta palasin osastolle. Oli kamala palata ilman rakasta tytärtä. Nukkumaan mennessä oli tyhjä, väsynyt ja voimaton olo. Jonkin verran siinä taisin itkuakin vääntää. Sattui kuunnella huonekaverin vauvan itkua. Jossakin vaiheessa sain kuitenkin unen päästä kiinni.

6.12. Seuraavana aamuna heräsin hieman ennen kahdeksaa kun hoitaja herätteli. Kävin aamupalalla ja kiireen vilkkaa teholle. Joonas oli jo ehtinyt siellä käymään ja tuli vastaan. Uutiset oli huojentavia, verensokeri oli pysynyt hyvänä. Olin todella iloinen kun kuulin että vauva  pääsee takaisin osastolle kanssani. Pulloruokinta jatkuu 2h välein. Minua ei haitannut yhtään vaikka tiesin että ei tule nukuttua. Olin vain onnellinen kun sain tyttäreni takaisin.

Kävin kahviossa äitini, isäni ja veljeni kanssa kahvilla ja sillä välin Joonas oli tytön kanssa osastolla. Oli virkistävää tavata rakas perhe ja päästä käymään ulkonakin. He toivat mukanaan kortin ja tyttö sai vielä vaaleanpunaisen nallenkin kahviosta.

Päivä kului syödessä, levätessä, tytön ruokkimisessa ja verensokerien mittailussa. Yöhoitaja oli todella mukava. Yöllä taas tuli takapakkia, sokerit oli välillä tosi hyvät ja välillä hyvin matalat. Olimme ymmällämme kuinka ne heittelivät niin paljon vaikka söi paljon. Yö oli täynnä huolta.

7.12. aamulla sokerit jälleen heitteli. Jonkin aikaa kului ja sitten hoitaja ilmoitti että mennään jälleen teholle ja tyttö menee varmaan sokeritippaan. Olo oli musertunut, joko taas. :( Tutut hoitajat otti vastaan, tytölle laitettiin kanyyli päähän mistä otettiin verikokeita. Sokerit oli siis juuri osastolla 2,1 ja nyt teholla yli 4! Naureskelimme että tyttö tais vaan tahtoa kerrosta ylemmäs huomion keskipisteeksi. Sokeritippaa ei laitettu vaan ruokinnoilla jatkettiin. Osastolla sain rintapumpun käyttööni, olinhan imettänyt viimeksi perjantaina ja silloinkin hyvin vähän. Vein maidot mukanani teholle. Tyttö oli pirteä ja sokerit pysyi hyvinä. Sain kokeilla imetystäkin rintakumin kanssa ja totesin siitä olevan paljon apua. Myöhemmin lypsin teholla ja sen jälkeen tyttö siirrettiin toiseen huoneeseen, pois lämpösängyltä. Huoneessa oli lisäksi vain yksi toinen lapsi. Tyttö oli kenguruhoidossa jonkin aikaa, imetin ja mitattiin sokerit. Hyvillä mielin nukkumaan osastolle kun sokerit oli ollut hyvät.
Pitkin päivää itkin kun yksin olin, oli niin raskasta varsinkin henkisesti.

8.12. menin teholle heti kun pääsin, minulta mitattiin verenpaine, paineltiin kohtu, jne aamupalan jälkeen. Teholla uutiset oli iloisia, sokerit oli pysynyt hyvinä. Lastenlääkäri tuli tekemään kotiinlähtötarkastuksen kun se oli edellisenä päivänä jäänyt tekemättä. Kaikki oli hyvin, tosin kellakka tyttö oli joten sitä tarkkailtaisiin sitten osastolla. Pääsimme taas siis osastolle.

Verinäyte otettiin bilirubiiniarvon selvittämiseksi. Pelkäsin tulosta sillä odotin kovin jo kotiin pääsyä. Hoitaja tuli ilmoittamaan että oli koholla joten aloitetaan yksinkertainen sinivalohoito (eli vain alusta missä valo). Vei aikaa ennen kuin tyttö rauhoittui nukkumaan oudolle, hurisevalle alustalle. Yö meni ihan kohtalaisesti. Tiheä syöttöväli sekä rinnasta että pullosta sekä muuten koko ajan valohoidossa.

sinivalohoito

9.12. aamulla otettiin uusi verinäyte, arvo oli enään hieman yli 250 joten valohoito lopetettiin. Maagiset sanat "kotiin lähtö" mainittiin, mutta vain mikäli illan ja seuraavan aamun arvot olisi ok. Päivä meni imettäessä, lypsäessä, syödessä sekä jännittäessä. Illalla bilirubiini 260 mikä oli kuulemma ihan ok, aamun arvo ratkaisisi miten käy kotiin lähdön.

10.12. verikoe otettiin, tytöllä oli jo kantapäät niin pistellyt että olivat ihan sinertävät. :( Kävin aamupalalla ja koko aamu meni jännittäessä. Viimein hoitaja tuli ilmoittamaan että arvo oli 230 joten jos lastenlääkäri antaa luvan niin kotiin voidaan päästä. Tässä vaiheessa pelkäsin että olenko itse kunnossa vai nostiko esim. kuumeen juuri sopivasti.
Oma kotiinlähtötarkastukseni meni hyvin, ei huomauttamista. Kävimme synnytyskertomuksen läpi.
Pian tämän jälkeen tuli hoitaja ilmoittamaan että saamme lähteä kotiin!

Ilmoitin ilouutisen äidilleni ja  veljelleni. Veljeni kun oli lupautunut hakemaan meidät. Pakkasin kaikki tavarat ajoissa kasaan, imetin ja lepäiltiin. Oli ihana vaihtaa omat vaatteet päälle. Kolmen jälkeen veli ilmoitti olevansa sairaalalla, joten Joonas vaihtoi vaipan ja tyttö sai omat vaatteet päälle. Pääsimme viimein pois laitoksesta,

Automatka meni hyvin. Alkumatkan katseli ikkunaa ja lopulta nukahti. Tulimme tytön kanssa vanhempieni luokse.

Arki on lähtenyt hienosti rullaamaan. Imettäminen sujuu, tyttö syö ja nukkuu hyvin ja maha toimii.  Laitan tähän loppuun vielä jokusia kuvia.

Toni-eno lapsenvahtina kun itse olin lenkillä

Äidin rakas 

SATKS osastot S0 ja L1B saa kyllä isot kiitokset. Ihana henkilökunta!